Yleistä siirtolapuutarhoista

Siirtolapuutarhat saivat alkunsa 1870-luvulla Saksassa, kun vähävaraiset kaupunkilaiset tarvitsivat palstoja, jotta voisivat viljellä ruokaa omaan talouteensa. Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Tampereella 1916 ja vuonna 1918 Helsinkiin.

Aatteena oli ruoka-aineksien viljely lähellä omaa kotia. Sittemmin, elintason kasvaessa, ruoan viljely ei ole enää ollut ensimmäinen motiivi palstaviljelijöille. Kuitenkin tiettyjä siirtolapuutarha-aatteita on edelleenkin säilynyt, ja niitä yhä vaalitaan kaikissa siirtolapuutarhoissa. Nämä aatteet tekevät siirtolapuutarhoista siirtolapuutarhoja, eikä lomakyliä.

Ekologisuus eri muodoissaan kytkeytyy siirtolapuutarha-elämään. Matka kotoa tai töistä palstalle ei ole pitkä, jolloin säästyy sekä aikaa, että luontoa, kun auton päästöjä ei kerry useilta kilometreiltä. Kun mökille meno ei vie aikaa, säästyy samalla vapaa-aikaakin: aikaa puuhastella puutarhassa. Siirtolapuutarhuri käy oman kotikaupunkinsa kaupoissa ja siten tukee oman kuntansa talouselämää. Siirtolapuutarhuri tiedostaa vastuunsa ympäristöstään ja luonnosta. Siksi kierrätys, kompostointi, jätteiden huolellinen lajittelu ja osalla luomuviljelykin kuuluvat puutarha-aatteeseen.  Vuodenaikojen kierron seuraaminen tuottaa iloa: linnut, pienet nisäkkäät, kasvit. Kuinka paljon palstaviljelijät tietävätkään alueensa luonnon tapahtumista! Aatteeseen kuuluu ympäristölle myönteisten asenteiden muokkaus ja ympäristöasioiden tiedostaminen.

Palstaviljely on aina sosiaalista: yhdistys tarjoaa mahdollisuuksia viettää yhdessä aikaa kokouksissa, juhlissa, saunassa, talkoissa ja monella muullakin tavoin. Yhteisöeläminen on osa siirtolapuutarha-aatetta, ja se luo ihanan vastapainon ihmisen luonnolliselle tarpeelle olla välillä myös mökillään aivan yksin ilman muita. Yleisesti siirtolapuutarhoissa neuvotaan: jos olet erakko, älä osta siirtolapuutarhamökkiä. Siirtolapuutarha-aatteen mukaan on kunnia-asia yhdessä pitää huolta yhteisistä puutarha-alueista omien palstojen lisäksi. On tuumattava ja toimittava yhdessä, autettava toisia, neuvottava ja vastaanotettava neuvoja ja apua. On yhteiset säännöt, yhteinen siirtolapuutarha-aate, ja niitä toteutetaan iloiten, yhdessä. Ja, lopulta, kullakin on myös mahdollisuus levätä ja olla yksin omalla palstallaan ja mökillään. Siirtolapuutarha pitää sekä kropan että mielen virkeänä!